24.12. Joulufiilis ihan hukassa

Jouluaaton aamuna heräsin teltasta krapulassa enkä edes muistanut, että on joulu. Ei kyllä ihmekään, koska enpä aikaisemmin oo jouluaattona herännyt noin 30 asteen helteessä. Aamupäivällä menin järjestämään Bri-Bri-joulujuhlaa. Mun lisäksi koululta tuli auttamaan kaksi muuta tyttöä. Lisäksi siellä oli muutama muu vapaaehtoinen. Meidän tehtäväksi tuli koristella paikka ilmapalloilla ja ennen sitä tietty puhaltaa ne ilmapallot. Oli siinä keuhkot aika kovilla, kun puhallettiin yhteensä 200 palloa. Ripustettiin ympäriinsä myös muita joulukoristeita. Kun porukkaa alkoi lapata sisään, aloitettiin jouluaterian jako. Ateria oli tällä kertaa vähän hienompi kuin perus soppa. Oli riisiä, papuja, kanaa ja salaattia. Jälkkäriksi oli jätskiä ja mä pääsin loistamaan mun erinomaisilla pallonpyöritystaidoilla haha :D Joulujuhlista huolimatta mulla ei vaan ollut minkäänlaista joulufiilistä. Ihan vähän sitä kyllä nostattivat joulutekstarit koto-Suomesta. 

 Illalla meillä oli koululla hieno jouluillallinen, jota varten kaikki valmistivat jotain. Mä ja hollantilainen Floor oltiin vastuussa jälkkäristä ja tehtiin mokkapaloja sekä hedelmäsalaattia. Mokkapalat oli menestys ja kaikki kehuivat niitä maasta taivaisiin, vaikka tekeminen tuottikin päänvaivaa, koska yhdessäkään kaupassa ei myyty kaakaojauhetta! Päätettiin korvata se sitten tummalla suklaalla. Joulupöytä notkui kaikenlaisia herkkuja; oli salaattia, tacoja ja guacamolea, täytettyjä kesäkurpitsoja, vartaita ja muita lihajuttuja, mitä mä en kyllä syönyt. Kasvissyöjällekin onneksi löytyi runsaasti syötävää :) Ruokajuomaksi oli viiniä.

Joulupöytä

Mun ja Floorin mokkapalat

Taloissa oli aika övereitä joulukoristeluja :D

 Ruuan jälkeen oli tarkoitus lähteä baariin, mutta kaikkia alkoi väsyttää. Päätettiin Jonathanin ja Jaelin kanssa lähteä Mangoon, juotuamme ensin joulupöydän ylijäämäviinit. Mango oli ihan täynnä, en oo koskaan nähnyt siellä niin paljon porukkaa. Jael oli taas ihan sekasin ja hengattiin Jonathanin kanssa lähinnä kahdestaan. Näin Michaelin baarin ulkopuolella tien toisella puolella sen kavereiden auton luona. En viitsinyt mennä moikkaamaan, koska siitä ei ollut taas muutamaan päivään kuulunut mitään joten jäin odottelemaan, josko se tulisi baariin sisälle. Eipä se tullut, ja näin sen istumassa autossa joidenkin tyttöjen kanssa. Angstahdin siitä ja päätettiin Jonathanin kanssa lähteä nukkumaan. Hain mun pyörän koululta ja kun olin lähdössä kohti Rocking J’siä, sainkin idean, että pyöräilen Mangon ohi toisesta suunnasta, ikään kuin olisin ohikulkumatkalla ja saisin mahdollisuuden törmätä Michaeliin ”sattumalta”. Suunnitelma toimi, ja jäin Michaelin kanssa juttelemaan. Juteltiin siinä jonkun aikaa ja se tarjosi shotit jostain niiden pullosta ja oli ihan mukavaa, mutta sitten Michaelin kaverit halusivat lähteä Jungle-Internetin (nettikahvila, joka toimii öisin spugena baarina, mutta ilmeisesti siellä oli kylän halvimmat juomat) kautta  Johnny’siin. Olisin päässyt niiden auton kyydillä, mutta en halunnut jättää mun pyörää Mangon luo, ettei sitä varastettaisi. Pyysin, että Michael tulisi mun kanssa kävellen, mutta se sanoi ettei se sovi, koska ”I am the bartender”. Michael oli aika kännissä enkä oikein ymmärtänyt, miksi se ei voinut tulla kävellen, mutta sovittiin, että nähdään Jungle Internetissä. No, eihän ne siellä tietenkään olleet, joten lähdin sitten yksin Johnny’siin ja jätin pyöräni Jungle Internetin eteen ja rukoilin ettei sitä varasteta.  Johnny’sissä oli tietty vielä enemmän porukkaa kuin Mangossa ja pimeää kaiken lisäksi, joten en millään löytänyt Michaelia… Päädying hengaamaan yhden tosi kännisen sanjoselaisen jätkän kanssa, joka oli suht hyvännäköinen, mutta se oli niin kännissä että en meinannut saada sen puheesta mitään selvää ja mua alkoi ärsyttää, joten päätin lähteä kotiin. Kotimatkalla mua pelotti enemmän kuin koskaan mun reissun aikana! Kaikkialla oli hiljaista, mutta paikoitellen näkyi hämärän näköistä porukkaa. Meitä oltiin useaan otteeseen varoiteltu, että Puerto Viejo ei ole mikään turvallisin paikka, varsinkaan yöaikaan. Varsinkaan, jos olet tyttö ja yksin. Kävelin sydän pamppaillen ja rukoillen koululle ja päästyäni pyörän selkään, poljin niin kovaa kuin pääsin. Matkalla Rocking J’siin mun sydän meinasi hypätä kurkkuun, kun jostain autosta töötättiin mulle. Olin ihan varma, että nyt mut ryöstetään ja raiskataan. Niin oli nimittäin käynyt hiljattain sillä samalla tiellä. Ja silloin tyttöjä oli ollut vielä kaksi! Pääsin kuitenkin turvallisesti hostellille ja uni maittoi.

Seuraavana päivänä Michaelilta tuli tekstari, jossa se pahoitteli käytöstään ja sanoi, että se lähtee San Joséhen, mutta on tulossa takaisin Puertoon parin viikon päästä. Kerroin, että mä en enää silloin olisi siellä, mutta että olen tulossa San Joséhen, joten sovittiin, että nähdään San Joséssa :)

Joulupäivänä tehtiin kouluporukan kanssa pyöräretki Punta Uvaan, joka on kaunis hiekkaranta vähän matkan päässä Puerto Viejosta. Alun perin retken piti olla Manzanilloon, mutta ketken reissun alkoi sataa, joten päätettiin olla jatkamatta matkaa. Sinä päivänä näin mun ensimmäisen laiskiaisen! :D Ennen kotiinpaluuta käytiin vielä juomassa batidot, eli tuoreista hedelmistä tehdyt paksut mehut, joista ”piña en agua” eli ananas veteen tehtynä oli mun lemppari. 

I ♥ SURFING

Tokalla viikolla kouluun tuli uusia oppilaita, joista erityisesti Jonathanin kanssa tulin hyvin juttuun. Samalla viikolla aloitin myös vapaaehtoistyön The Bridge –nimisessä projektissa, jonka tarkoitus oli saattaa Bri-Bri-alkuperäisheimon lapsia kouluun. Bri-Brit asuvat vuorilla eristyksissä muusta yhteiskunnasta ja elävät huonoa elämää, jos näin voi sanoa. He ovat kouluttamattomia ja köyhiä, käyttävät paljon alkoholia, ovat väkivaltaisia ja kuulemma jopa raiskaavat lapsiaan. Projektin idea oli se, että perheet, jotka lähettävät lapsensa kouluun, saavat tulla keskukseen syömään ilmaisen lounaan kolme kertaa viikossa. Menin projektiin Emman kanssa, joka oli käynyt siellä jo aikaisemmin. Päivä projektissa oli melko hiljainen ja meitä vapaaehtoisia oli runsaasti, niin paljon, että töitä ei kunnolla edes riittänyt kaikille. Pääsin kuitenkin jakamaan soppaa ja keräämään lautasia pöydistä. Kävin projektissa yhteensä vain kolme kertaa, sillä koin, että en pystynyt sitä kautta oikeasti kantamaan korttani kekoon. Tuntui, ettei siellä viettämälläni ajalla oikeastaan ollut mitään merkitystä.  Projekti oli mielestäni loistava ja arvostan sitä jenkkipariskuntaa, jotka sen takana seisovat, mutta siinä ei päässyt ollenkaan olemaan kanssakäymisissä bri-briden kanssa, vaan olo oli kuin jollain soppa-robotilla.  Päätin, että käytän aikani mieluummin asiaan, jota kohtaan tunsin jo etukäteen suurta kiinnostusta, nimittäin surffaukseen! Siitä tulikin mun uusi intohimo.

Tokalla viikolla sää oli jo aurinkoisempi. Mun koulukaveri Oscar oli jo ollut yhdellä surffitunnilla ja hän esitteli mut Kemballe, naapurin surffarille, joka antoi koulun oppilaille tunteja alennuksella. Koululaiset maksoivat tunneista vain 20 dollaria, vaikka normaalihinta oli 45$. Jep, surffitunnit ovat kalliita! Yksi oppitunti kesti yleensä vajaat kaksi tuntia, mutta kallista touhua silti. Lähdettiin Oscarin ja Kemban kanssa laudat kainalossa kävelemään kohti Playa Negraa, rantaa jonka hiekka oli lähes mustaa. Hiekka oli ilmeisesti peräisin muinaisesta tulivuoren purkauksesta tulleesta tuhkasta.  Rannalla tehtiin ensin vähän kuivaharjoittelua laudan päällä ja Kemba selitti mulle surffauksen perusteet. Sitten olikin jo aika siirtyä aaltojen keskelle. Kemba seisoi vedessä ja antoi mulle työntämällä alkuvauhdit, jotta sain napattua aallon. Ensimmäisellä aallolla en uskaltanut ollenkaan nousta laudalta, vaan jäin vain sen päälle makaamaan kun aalto vei mua mukanaan :D Toisella aallolla pääsin jo polvilleni ja vihdoin kolmannella nousin seisomaan! Huh kuinka siisti fiilis! 

Playa Negra pilvisellä säällä

Ja aurinkoisella säällä

Tuon hylyn vieressä me aina surffattiin

Kahden viikon aikana kävin noin joka toinen päivä Kemban opissa surffaamassa ja meistä tuli aika hyviä kavereita. Mun kehtittyessä lauta vaihtui jo vähän pienempään ja joka kerta meillä oli älyttömän hauskaa! (tai ainakin mulla, Kemba raukka joutui jäätymään vedessä seistessään :D) Kerran käytiin Kemban kanssa Tex Mexissä pelaamassa bilistä ja koulun pojat sattuivat sinne samalla kertaa ja niiden ilmeet oli kyllä aika yllättyneet. Kukaan ei kuitenkaan ihmetellyt mulle päin naamaa, vaan musta tuntui, että koulussa alettiin vähän puhua musta selän takana.

Sinä iltana mun pyörä myös pöllittiin! Kun oltiin Kemban kanssa lähdössä baarista kotiin ja olin menossa hakemaan mun pyörää sieltä mihin sen olin jättänyt, huomasin että pyörä ei ollutkaan enää siinä. Mietittiin hetki että mitäs asialle voisi tehdä, kunnes Kemba onneksi älysi käydä kysymässä viereisestä pyörävuokraamosta. Vuokraamo oli tietty öisin kiinni, mutta sen edessä istui pari tyyppiä, jotka sanoivat, että pyörä on heillä ja sen voi tulla hakemaan seuraavana aamuna kello 8! Huh mikä tuuri!!! Itse nukuin aamulla kuitenkin pommiin, mutta kun myöhemmin päivällä kävin Kemban luona kysymässä surffituntia, näinkin pihalla mun pyörän ja huokaisin helpotuksesta! Kemba oli käynyt hakemassa sen mulle :)

Yleisesti ottaen tuntui siltä, että koulun uudet tyypit ei olleet yhtä kivoja kuin vanhat. Melkein kaikki bilettäjät lähtivät sieltä ennen mua ja lopussa bilettäjiä oli jäljellä enää mä ja Jonathan. Jael oli tietty bilettäjänä oma lukunsa, mutta se oli eristäytynyt/eristetty muista koululaisista. Se ei siis tullut suurimman osan kanssa toimeen johtuen vahvasta persoonastaan. Jael oli itse asiassa muuttanut Belgiasta Puerto Viejoon ja asuu siellä ilmeisesti edelleen. Sen biletys oli kyllä sitä luokkaa, että välillä mietin kuinka kauan sen kroppa ja mieli sitä kestää.

Tokalla viikolla muutin myös koululta Rocking J’siin. Olin jo Suomesta käsin varannut sieltä teltan (:D) kahdeksi viikoksi, kun koulumajoitus oli vähän kalliimpi vaihtoehto. Rocking J’s on riippumatto- ja telttahostelli, eli sieltä voi varata riippumaton tai teltan halpaan hintaan (7/8$). Muutama dormi ja yksityishuonekin sieltä löytyi. Paikalla oli bilehostellin maine, mutta mun siellä ollessa ainoastaan uuden vuoden aattona ja sitä edeltävänä päivänä siellä oli bileet pystyssä. Muuten sai tosi hyvin nukuttua.  Aluksi en oikein viihtynyt siellä, koska paikka oli ihan valtava, mutta myöhemmin hostelli alkoi tuntua jo melko kotoisalta. Ekana iltana mulla oli yksinäinen fiilis, kun olin tottunut olemaan koulussa ihmisten ympäröimänä ja nyt olinkin yksin valtavassa hostellissa, jossa oli itse asiassa melko tyhjää. Tokana iltana Oscar tuli moikkaamaan mua sinne, mikä oli kivaa. Jonain seuraavista päivistä mun naapuritelttoihin muutti kaksi sanjoselaista poikaa, joiden kanssa aloin jutella ja tehtiin niiden kanssa pieni retki yhdelle kallionkiellekkeelle, mistä oli upeat näköalat pitkälle merelle, ahhh… Toinen pojista, José, taisi vähän ihastuakin muhun, kun siltä tuli vielä pitkään sen jälkeen tekstareita ja facebook-viestejä, joissa se kyseli, että milloin oon tulossa San Joséhen sitä moikkaamaan. En kyllä koskaan mennyt… Mutta pääsin kyllä kerran sen prätkän kyydissä Rocking J’sistä keskustaan :D Rocking J’sin huono puoli oli nimittäin se, että se oli vähän matkan päässä keskustasta, joten iltaisin ei ollut todellakaan turvallista kävellä yksin baarista kotiin. Vuokrasin kahdeksi viikoksi pyörän, jolla päivittäin huristelin hostellin ja koulun väliä. Pyöräilynkin sanottiin olevan vaarallista pimeän aikaan, mutta en halunnut maksaa taksia, joten otin aina riskin… Mulla oli telttanaapureina myös kaksi itävaltalaista nelikymppistä miestä, jotka tykkäsivät myös käydä baareissa, joten tultiin usein yhtä matkaa hostellille. Niiden kanssa mulla oli aina mukavan turvallinen olo. 

Mun telttanurkkaus

Rocking J's oli täynnä taidetta

Mun pyörä

 Koulupakettiin kuului myös jotain aktiviteetteja ja retkiä, joista yksi oli retki Cahuitan kansallispuistoon. Meitä lähti sinne vain kolme oppilasta, koska muut olivat jo käyneet siellä. Meidän oppaaksi lähti koulun työntekijä Tanja ja 6-vuotiaan Miles-poikansa kanssa. Cahuita on Puerto Viejon naapurikylä ja sinne mentiin bussilla. Sää oli sinä päivänä tosi pilvinen ja puiston eläimet piileskelivät jossain kolosissaan. Siis kaikki muut paitsi hyttyset, joita oli ihan älyttömästi. Metsä oli kuitenkin kaunis, täynnä upeaa kasvillisuutta. Nähtiin me apinoitakin :) Käveltiin polkua pitkin varmaan reilun tunnin ajan, kunnes alkoi sataa ja päätettiin kääntyä takaisin. Takaisin Puerto Viejoon tultiin läpimärkinä. 

Easy living in Puerto Viejo

Koko mun ensimmäisen viikon aikana satoi, satoi ja satoi, mikä harmitti. Kerkesin saada pikkuflunssankin ja menetin pariksi päiväksi kokonaan ääneni. Oli tosi harmi, etten pystynyt osallistumaan keskusteluihin ja mulle tuli aika ulkopuolinen fiilis. Sateisella säällä ei Puerto Viejossa paljon tekemistä ollut. Käytiin espanjantunneilla, tehtiin läksyjä, kokkailtiin tai käytiin ulkona syömässä, biletettiin, kierreltiin kauppoja, pelattiin lautapelejä ja maattiin riippumatoissa. Yhtenä päivänä aurinko paistoi kuitenkin hetken ja onnistuin polttamaan reiteni tosi pahasti... Ne oli ihan punaiset useamman päivän ajan.

Loppuviikosta Michelilta tuli viesti, jossa se kysyi että haluanko lähteä sen kanssa illalla tanssimaan. Mulla oli vielä flunssa silloin päällä, joten päätin vielä levätä, mutta sovittiin treffit tiistaille, koska silloin oli vähän kauempana sijaitsevassa surffibaari Tasty Wavesissa Tasty Tuesdays –bileet. Ne oli mun parhaat bileet koko Puerto Viejossa oloni aikana. Musa oli hyvää, siellä oli paljon ihmisiä ja telkkarista näytettiin surffivideoita ja Lords Of Dogtownia. Baarista puolet oli ulkona ja sisällä oli pienenpieni tanssilattia. Pääasiassa ihmiset kuitenkin vain hengailivat kavereidensa kanssa, mikä oli koululaisten mielestä tylsää, koska heidän käsityksensä hauskanpidosta oli tanssilattialla hikoileminen.  Baarin vessassa bongasin tarran, missä luki suomeksi: ”Hei, minun nimeni on Feeniks”. Hassua :D Michael ilmestyi myös bileisiin ja hengattiin sitten koko ilta yhdessä ja meillä oli älyttömän hauskaa! 

Hevosia koulun viereisellä futiskentällä

Tämmösiä otuksia vilisteli aina milloin missäkin

Silloin tällöin syötiin hienommin ulkona

                            

Se tuli auttamaan mua läksyissä

Mutta ne oli ihan liian vaikeita!

12.12. Mi primera clase de español

Maanantaina alkoivat espanjan tunnit. Koulun omistaja piti mulle yksityistunteja 2h/päivä, kun en ollut oikein kenenkään kanssa samalla tasolla. Tunnit tuntui tehokkailta ja hyviltä, niin hyviltä, että päätin jatkaa niitä vielä seuraavallakin viikolla. Mun espanja oli aika kummallisella tasolla, kun osasin jo melko paljon kielioppia, mutta sanasto oli ihan hukassa. Kolmen kuukauden aikana mun sanasto kyllä varmaan satakertaistui. Tunnit pidettiin aina ulkona luokkahuoneessa. Illalla otettiin viiden tytön porukalla koululta pyörät lainaan ja polkaistiin pizzalle. Koulun koira Max lähti myös mukaan, mikä ei ollut hyvä idea ollenkaan. Max nimittäin haukkui matkalla joka ikiselle vastaantulevalle pyörälle ja aiheutti pyöräilijöille lähes sydänkohtauksia, koska tiellä oli melkein pilkkopimeää. Pizzat olivat joka tapauksessa superherkullisia ja syötyämme lähdettiin ajamaan takaisin koululle. Paluumatkalla Max jatkoi samaa linjaa ja yhdelle paikalliselle keski-ikäiselle miehelle se oli liikaa. Mies otti maasta paksun kepin ja lähti jahtaamaan Maxia, eli toisin sanoen meitä.  Mä en jotenkaan edes tajunnut olla peloissani koko tilanteessa, mutta muut tytöt olivat kauhuissaan. Päästiin onneksi 

ehjinä perille ja voitiin huokaista helpotuksesta.

Koulu

Luokkahuone

Kolibri koulun pihalla

Baananeja koulun pihalla

Tämän herran ansiosta saimme kokea kauhunhetkiä pizzareissulla

Illalla pääsin maistamaan myös ekaa kertaa Casique-Frescaa, jota tuli Puerto Viejossa litkittyä vähän useamminkin. (lue: lähes joka ilta) Casique on Costa Rican halvinta rommia, tai oikeastaan jämärommista tislattua viinaa, joka on oikeastaan aika hyvää, ainakin jos siihen sekoittaa fresca-limpparia. Sekoitettiin isoon Fresca-pulloon puolet Casiqueta ja lähdettiin Lisseten, Carolienin ja Emman kanssa rannalle juomaan. Ja meillä oli niiiin hauskaa! Siitä jatkettiin Mangoon, joka on yksi Puerto Viejon kolmesta yökerhosta ja koululaisten vakkarimesta. Toinen yökerho oli Glow, josta en tykännyt yhtään. Tuli mieleen Porvoon Pulse. Kerran me siellä kyllä käytiin vetämässä ilmaisia juomia, kun oli Ladies’ Night ja lähdettiin juomien jälkeen Mangoon. Johnny’s Place oli yökerhoista kolmas ja aluksi en tykännyt siitä, mutta myöhemmin aloin viihtyä siellä, koska siellä soi perushittien sijaan 100% dancehall. Jännä juttu siinä klubissa oli vain se, että kukaan ei mennyt sinne aikaisin. Kaikki odottivat, että Mango suljetaan 1.30 ja jatkoivat sieltä Johnny’siin. Johnny’sissä kävi paljon paikallisia ja kivaa siinä oli myös se, että se oli rannalla, eli kun astui baarista ulos pystyi hengaamaan biitsillä. Miinuksena oli vain se, että siellä oli aina niin pimeää, että jos sattui kadottamaan kaverin, sitä oli tosi hankala enää löytää, jos paikka sattui olemaan täynnä. Mango oli vähän semmoinen pienikokoinen nössö paikka, missä soi perushitit pienin dancehall-vivahtein. Johnny’s oli paljon isompi ja sinne lähtivät kuulemma Limonin gangsterit viikonloppuisin bilettämään ja tappeluita siellä syntyi usein. Välillä saattoi kuulua myös aseenlaukauksen ääniä…

Tuossa rakennuksessa oli Johnny's

Mango oli sinä iltana melko tyhjä, koska oli maanantai. Tanssin siellä kuitenkin yhden söpön pitkätukkaisen pojan, Michaelin, kanssa. Se oli tullut San Josésta Puertoon lomailemaan. Oikeastaan se asui Manzanillossa, joka on noin 10 kilometrin päässä Puerto Viejosta, mutta se ja sen kaverit tulivat useimmiten Puertoon iltaisin bilettämään. Manzanillossa niillä oli kuulemma iso talo, jonka rakentamisessa Michael oli mukana auttamassa. San Joséssa se ajoi sirkuksessa yksipyöräistä ja saikin koulun tytöiltä lempinimen Circus Boy. Melko pian Sirkuspojun kaverit halusivat lähteä kotiin ja ennen kotiinlähtöä se kuitenkin pyysi mun numeron. Useaan päivään jätkästä ei kuitenkaan mitään kuulunut, joten luulin jo, ettei sitä kiinnostakaan.

Puerto Viejo - sateinen paratiisi

Bussimatka Puerto Viejoon, Karibian rannalla sijaitsevaan pikkukylään kesti 4½ tuntia, mutta aika ei tullut bussissa ollenkaan pitkäksi, sillä maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeita. Kummankin puolen ikkunasta näkyi henkeäsalpaavaa sademetsää. Noin matkan puolivälissä alkoi sataa ja sadetsän ylle muodostui niin paljon sumua, että pitkälle ei pystynyt näkemään. Olin lukenyt netistä, että Costa Ricassa olisi parhaillaan menossa kuivakausi, mikä olikin totta, mutta ei koskenut Karibian rannikkoa, missä oli sadekausi… Saavuin Puerto Viejoon sateessa ja hetken mietiskeltyäni otin taksin espanja-koululle. Matka oli naurettavan lyhyt, mutta enhän mä sitä voinut tietää. Koulu oli hauskemman näköinen paikka, kuin mitä olin kuvitellut ja oppilaita istui kuistilla mun saapuessa. Pihalla oli riippumattoja ja siellä kasvoi paljon värikkäitä kasveja. Olin varannut viikoksi espanjantunteja ja majoituksen koululta, ja jaoin huoneen hollantilaisen Lisseten kanssa, joka kylläkin lähti Peruun parin yön jälkeen mun saapumisesta, joten sain loppuviikoksi koko huoneen itselleni. Selvisi, että kaikki koulun oppilaat olivat joko hollantilaisia ja belgialaisia, eli kaikki puhuivat hollantia. Koulu on hollantilaisen naisen omistama, joten johtui varmasti siitä. Espanjantunnit alkoivat vasta seuraavana päivänä joten aikaa jäi hyvin kylän tutkimiseen. Kaksi tyttöä koulusta veivät mut kiertokävelylle ja käytiin kaupassa ostamassa ruokaa. Ihastuin Puerto Viejoon jo ensisilmäyksellä! Sateisesta ilmasta huolimatta värikkäät talot näyttivät kauniilta, osittain rähjäisiltäkin, mutta kauniilla tavalla. Vain muutama katu oli asfaltoitu ja meri oli mistä tahansa katsottuna korkeintaan 5 minuutin kävelyn päässä. Illalla kokattiin hampurilaisia koulun oppilaiden kanssa, joita taisi silloin olla 12. Koulussa oli tosi yhteisöllinen tunnelma. Tuntui siltä, että kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. 

Sademetsää, joka oli livenä sata kertaa kauniimpi kuin tässä kuvassa

Banaanivilejlmä

Limónin hautausmaa

Max, koulun koira

 

Muutama kuva San Josésta

Leikkipuisto

Vahtikoiria baarin katolla

Carlos