Costa Rica y Panamá en mis sueños: Puerto Viejo

Bussimatka Puerto Viejoon, Karibian rannalla sijaitsevaan pikkukylään kesti 4½ tuntia, mutta aika ei tullut bussissa ollenkaan pitkäksi, sillä maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeita. Kummankin puolen ikkunasta näkyi henkeäsalpaavaa sademetsää. Noin matkan puolivälissä alkoi sataa ja sadetsän ylle muodostui niin paljon sumua, että pitkälle ei pystynyt näkemään. Olin lukenyt netistä, että Costa Ricassa olisi parhaillaan menossa kuivakausi, mikä olikin totta, mutta ei koskenut Karibian rannikkoa, missä oli sadekausi… Saavuin Puerto Viejoon sateessa ja hetken mietiskeltyäni otin taksin espanja-koululle. Matka oli naurettavan lyhyt, mutta enhän mä sitä voinut tietää. Koulu oli hauskemman näköinen paikka, kuin mitä olin kuvitellut ja oppilaita istui kuistilla mun saapuessa. Pihalla oli riippumattoja ja siellä kasvoi paljon värikkäitä kasveja. Olin varannut viikoksi espanjantunteja ja majoituksen koululta, ja jaoin huoneen hollantilaisen Lisseten kanssa, joka kylläkin lähti Peruun parin yön jälkeen mun saapumisesta, joten sain loppuviikoksi koko huoneen itselleni. Selvisi, että kaikki koulun oppilaat olivat joko hollantilaisia ja belgialaisia, eli kaikki puhuivat hollantia. Koulu on hollantilaisen naisen omistama, joten johtui varmasti siitä. Espanjantunnit alkoivat vasta seuraavana päivänä joten aikaa jäi hyvin kylän tutkimiseen. Kaksi tyttöä koulusta veivät mut kiertokävelylle ja käytiin kaupassa ostamassa ruokaa. Ihastuin Puerto Viejoon jo ensisilmäyksellä! Sateisesta ilmasta huolimatta värikkäät talot näyttivät kauniilta, osittain rähjäisiltäkin, mutta kauniilla tavalla. Vain muutama katu oli asfaltoitu ja meri oli mistä tahansa katsottuna korkeintaan 5 minuutin kävelyn päässä. Illalla kokattiin hampurilaisia koulun oppilaiden kanssa, joita taisi silloin olla 12. Koulussa oli tosi yhteisöllinen tunnelma. Tuntui siltä, että kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä.