1.2. Bocas del Toro

Edellisen illan Tasty Tuesdaysin meno ei meidän kouluporukan osalta mennyt kovinkaan villiksi, joten pääsin hyvissä ajoin aamulla jatkamaan matkaani, kohteena Panaman Karibian rannikolla sijaitseva saaristo, Bocas del Toro. Puerto Viejosta piti ensin ottaa bussi rajalle, missä piti antaa passi leimattavaksi ja täyttää lappunen, jossa kysyttiin yhteystietoja, matkan tarkoitusta ym. Sitten ylitettiin rämältä näyttävä silta, joka oli ei-kenenkään-maata ja sitten oltiinkin jo Panaman puolella. Panaman puolella sain taas passiin leimoja ja piti maksaa maahantulomaksu, 3 dollaria. Tutustuin rajanylitysprosessin aikana kahteen jenkkijätkään, joista toinen oli ihan ylienerginen ja superpuhelias, nauroin vaan sen jutuille :D Joku ihme äijä käski meidän ostaa 14 dollaria maksavat bussiliput San Joséhen todisteina siitä, ettei jäädä Panamaan ikuisiksi ajoiksi. Niin turhaa, mutta ajateltiin, että parempi ne kai on varmuuden vuoksi ostaa. Se sama äijä kantoi mun longboardia ja rinkkaa ympäriinsä ylpeänä ja pelkäsin niiden puolesta… Se järjesti meille myös tilataksin, jolla päästiin Almiranteen saakka 10 dollarilla, mikä ei ollut paha hinta ollenkaan. Almiranteen päästyämme astuttiinkin pieneen veneeseen, joka vei meidät hurjaa, ehkä jopa hieman pelottavan hurjaa vauhtia Bocasiin. 

Rajanylityspaikka Sixaolassa

Maisemaa veneestä

Isla Colón, Bocas del Toro

Oli taas jännä tunne saapua ihan uuteen paikkaan, kun ei osannut ollenkaan hahmottaa sitä. Ensimmäisenä panin merkille sen, että paikka tuntui valtavalta Puerto Viejoon nähden ja paikan fiilis oli ihan erilainen kuin Puerto Viejossa, vaikka mulle oli sanottu että Puerto ja Bocas on tosi samankaltaisia paikkoja. Löysin aika helposti Casa Verdeen, hostelliin jota Oscar mulle suositteli ja jenkkipojat päättivät myös yöpyä siellä. Oscar tuli myös hostellille ja se piti mulle pienen kiertokävelyn kaupungissa. Keskuskatu näytti karulta ja ISOLTA, kun olin tottunut Puerto Viejon suloisiin pikkukatuihin. Käytiin syömässä sämpylät leipomossa, minkä jälkeen Oscar vei mut kaupungin slummialueelle. Karuudesta huolimatta se oli mun mielestä tosi siisti paikka. Paikka koostui ”silloista”, jotka olivat lankkuja mustan likaveden yllä. Niiden päällä tasapainoillessa piti olla tarkkana, sillä siihen veteen ei kyllä kukaan haluaisi kaatua… Lankut yhdistivät aika hökkeleiltä näyttävät talot, joissa asui paikallisia. Tuntui kiehtovalta, kuinka pikkukaupunkiin mahtuu kaksi niin erilaista elämää: on rikkaille turisteille rakennettu keskusta täynnä hintavia ravintoloita, kauppoja, ho(s)telleja sekä turistiaktiviteetteja järjestäviä toimistoja. Sitten on se toinen puoli, eli hökkeleissä asuvia paikallisia kaupungin laitamilla. Harmittaa, etten ottanut slummista ollenkaan kuvia. Slummin lähettyvillä oli myös lentokenttä, jonka koneiden kiihdytysrata ulottui jalkapallokentälle :D

Pääkatu

Illan pimetessä mentiin Casa Verdeen bisselle Oscarin ja sen muutaman koulukaverin kanssa. Sieltä siirryttiin koululle juomaan rommia ja kokista. Oli keskiviikko, mikä tarkoitti Aqua Loungea! Aqua Lounge on hostelli ja baari, jonne kaikki menevät keskiviikkoisin ja lauantaisin bailaamaan. Se sijaitsee Carinerolla, joka on Colónin, eli pääsaaren lähin saari. Sinne oli siis mentävä veneellä. Bocasissa oli useita vesitaksiasemia ja yhdeltä niistä hypättiin taksin kyytiin. Baari oli aika siisti paikka, se oli oikeastaan yksi valtava laituri, eli vettä oli joka puolella ja ihmisiä uimassa. Paikka oli täynnä kännisiä ihmisiä ja musa oli sitä perus baarimusaa. Tanssittiin paljon, mutta vaikka olin aika kännissä, alkoi tanssiminen tylsistyttää ja menin laiturin kaiteelle ulos istumaan. Hetken yksin istuttuani kaksi argentiinalaista jätkää tuli juttelemaan mulle ja ne alkoi pikkuhiljaa vihjailla jotain kimppakivasta, ja siinä vaiheessa päätin palata tanssilattialle. Tanssiminen alkoi taas tympiä ja päätin mennä istumaan siihen samaan paikkaan, jossa kerran jo aikaisemmin istuin. Hetken päästä yksi tyyppi, johon olin jo aikaisemmin huomioni kiinnittänyt, tuli kysymään mun nimeä ja alettiin jutella. Sen nimi oli Julio. Aqua Loungessa tuli pian pilkku ja lähdettiin samalla veneellä pääsaarelle. Olin sen verran kännissä vielä, että olisin innokkaana halunnut löytää vielä jostain jatkot, mutta eipä niitä löytynyt. Julio osti kuitenkin kiskalta bissen ja saattoi mut Casa Verdelle. Mentiin ylös parvekkeelle vielä hengailemaan. Mua alkoi nukuttaa, mutta sovittiin että nähdään seuraavana iltana Barco Hundidossa, joka on toinen baari Bocasissa. Seuraavana iltana siellä oli nimittäin ladies’ and men’s  night! Eli ilmaisia juomia sekä tytöille että pojille. Ihmettelin aina, että miten se baari noina iltoina tienaa yhtään mitään. Seuraavana iltana mua kuitenkin väsytti eikä oikein hyvittanut lähteä mihinkään. Muutenkin olin juuri ajatellut etten halua enää säätää keidenkään uusien tuttavuuksien kanssa, kun välillä jopa alkoi ahdistaa. Ja Michaelkin oli vielä Puerto Viejossa odottelemassa…Takana oli myös useamman päivän ryyppyputki, joten ajattelin että hyvä pitää välipäivä. Menin siis aikaisin nukkumaan ja feidasin treffit ja rukoilin etten enää kyseistä jätkää tulisi näkemään.

Sitä seuraavana päivänä kävelin viattomana kadulla, kun kuulin, että mun nimeä huudellaan jossain. Käännyin ympäri ja kesti hetki ennen kuin tajusin kuka siellä huuteli.  Toissapäiväinen jätkähän se oli, vähänkö kiusallista! Menin kuitenkin sen luo ja vitsi se oli kuuma... Se oli kuulemma odotellut mua siellä baarissa ja pahoittelin etten ollut ilmaantunut paikalle. Se sanoi, että haluaa vielä nähdä mut ja ajattelin että okei, nähdään vaan. Sovittiin sitten treffit samalle illalle La Iguanaan, joka oli mun lempparibaari Bocasissa. (+ ladies’ night every night :D) Menin Iguanaan sitten yksin, kun Oscar ja sen koulukaverit ei oikein innostuneet. Onneksi siellä oli kuitenkin kaksi tyttöä koulusta, joiden seuraan menin ennen kuin näin Julion. Julion tultua menin sen seuraan ja hengattiin koko ilta yhdessa ja oli mielettömän hauskaa. Siitä meidän romanssi sitten alkoi………….