23.-27.1. Santa Teresa

Heitettyäni kamani hostellille, alkoikin olla jo auringonlaskun aika ja päätin mennä rannalle sitä ihailemaan. Mun suunnitelmissa oli rentoutua siinä hiukan stressaavan matkan jäljiltä ja sen jälkeen mennä etsimään ravintola, josta saa ruokaa halvalla ja palata takaisin hostellille sosialisoitumaan ihmisten kanssa. Kävellessäni rannalle tajusin, kuinka pikkiriikkinen paikka Santa Teresa oli. Se koostui pelkästään kahdesta kadusta, jotka eivät olleet edes asfaltoituja. Katuja reunustivat ravintolat, hostellit ja surffikaupat. Surffikauppoja mahtui niin pieneen paikkaan älyttömän monta, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, paikkahan oli yksi Costa Rican parhaista surffikohteista. 

Santa Teresassa hengailin jonkin verran paikallisen Marvinin kanssa ja hostellissa tutustuin kahteen tosi mukavaan ruotsalaistyttöön, Lisaan ja Katarinaan, joiden kanssa vietin myös aikaa. He jäivät melko pitkäksikin aikaa Santa Teresaan mun lähdön jälkeen, mutta heillä oli suunnitelmissa siirtyä sieltä Puerto Viejoon, joten puhuttiin, että nähdään myöhemmin siellä.

Santa Teresassa pääsin tietysti myös harjoittamaan mun suosikkiurheilua eli surffausta. Hostellilta sai vuokrata laudan halvalla ja kävelin joka päivä lauta kainalossa rannalle. Aallot olivat mun Santa Teresassa olon aikana melko pieniä, mikä oli mun tasoiselle surffarille hyvä. Paitsi että yhtenä päivänä piti lähteä kesken kaiken pois, kun ei näkynyt aallon aaltoa. Surffaaminen sujui vaihtelevalla menestyksellä, joskus hymyilin koko loppupäivän onnistuneiden sessareiden jälkeen, mutta ihan joka kerta ei mennyt niin hyvin. Yhtenä päivänä kävin myös ratsastusretkellä. Hevosten omistaja oli Marvinin tuttu, joten sain retken puoleen hintaan, mutta huono puoli oli se, että mun lisäksi retkelle osallistui kuusihenkinen amerikkalaisperhe, joilla ei ollut minkäänlaista ratsastuskokemusta. Olin toivonut, että päästäisiin laukkaamaan rannalla lujaa, mutta todellisuudessa retki oli suurimmaksi osaksi rauhallista kävelyä. Maisemat olivat kuitenkin upeat ja oli ihanaa päästä ratsastamaan rannalla. Vähän jännitystä reissuun toi kuitenkin se, että mulle annettiin villein heppa, kun multa löytyi aikaisempaa ratsastuskokemusta. Lopussa pääsin myös vähän laukkaamaan, mikä oli siistiä. Jännä juttu oli myös se, että hevosilla ei ollut ollenkaan kuolaimia ja niitä ratsastettiin yhdellä kädellä. 

Mun vikana iltana Santa Teresassa Marvin oli tosi harmissaan mun lähdöstä ja pyysi, että tulisin vielä Puerto Viejosta takaisin Santa Teresaan sitä moikkaamaan. Lupasin harkita asiaa, mutta sisimmässäni tiesin, että en halua nähdä tyyppiä enää. Mun suunnitelmissa oli siis seuraavaksi lähteä Puerto Viejoon katsomaan surffikisoja ja viikonlopun jälkeen siirtyä fiiliksen mukaan jonnekin muualle.