27.-31.1. Back to Puerto Viejo, mi amooorrr!

Aamun ensimmäinen bussi Santa Teresasta San Joséhen lähti kuudelta ja hyppäsin sen kyytiin. Ja taas samat kuljetushässäkät kuin tulomatkalla; bussinvaihtoja, lautalle ja lautalta taas bussiin. Santa Teresan ja Puerto Viejon bussit lähtevät eri bussiasemilta, joten San Joséhen saapuessa piti ottaa taksi toiselle bussiasemalle. Törmäsin britti-saksalaiseen pariskuntaan (tavanneet tän reissun aikana aww), jotka olivat myös Puerto Viejoon matkalla, joten päätettiin jakaa taksi. Löydettiin taksi, heitettiin kamat takaluukkuun ja istahdettiin sisään. Taksi lähti matkaan, mutta ehkä minuutin päästä kuski pysäytti auton, sanoi jotain, astui ulos ja heitti meidän rinkat kadulle. Toisin sanoen meidät heitettiin taksista ulos! :D Syy tälle ei tullut oikein selväksi, mutta saksalainen mies sanoi, että kuski oli mumissut jotain matkatavaroiden painosta…  Löydettiin melkein heti kuitenkin toinen taksi, jolla päästiin perille. Bussi Puerto Viejoon oli lähdössä noin vartin päästä, mutta siinä ei ollut enää vapaita istumapaikkoja. Bussimatka San Josésta Puerto Viejoon kestää kuitenkin 4½ tuntia, joten mulle oli ihan selkeä valinta, että odotan mieluummin kaksi tuntia seuraavaa bussia, kuin seison koko matkan. Käytiin syömässä ja menin vielä nettikahvilaan ennen bussin lähtöä. Facebookissa Oscar Puerto Viejon espanjakoulusta alkoi jutella mulle ja vaihdettiin kuulumisia. Oscar oli Bocas del Torossa Panamassa ja sillä oli siellä vielä reilu viikko espanjantunteja jäljellä, minkä jälkeen se oli palaamassa takaisin Costa Ricaan. Oltiin aikaisemmin puhuttu jotain yhdessä reissaamisesta ja Oscar saikin idean, että voisin tulla pikavisiitille Panamaan, ja sieltä voitaisiin yhdessä palata Costa Ricaan reissaammaan. Hetken harkittuani ajattelin, että mikä ettei! Eihän mulla mitään tarkkoja suunnitelmia Puerto Viejon jälkeen edes ollut tehtynä. Idea tuntui jotenkin niin hyvältä alusta saakka….

Mun uskolliset matkaseuralaiset aamulla aikaisin

Bussimatka oli vähän erilainen kuin aikaisemmat, koska tällä kertaa matkustin pimeässä. Se tuntui kestävän ikuisuuden, koska kauniit maisemat olivat pimeyden peitossa. Onneksi Puerto Viejo oli jo entuudestaan tuttu paikka, koskaan täysin uuteen paikkaan pimeällä saapuminen olisi tuntunut pelottavalta. Tiesin yhden baarin, jonka yläkerrassa on hostellihuoneita 10$ per yö, joten lähdin suuntaamaan sinne. Olin koko päivän reissaamisen jäljiltä ihan rähjäisen näköinen ja toivoin, ettei kukaan tuttu tulisi vastaan, mutta Tex Mex –baarin ohi kävellessäni näin sivuvilmällä –kenetkäs muunkaan kuin Kemban! :D Yritin mielessäni muuntautua näkymättömäksi, mutta Kemba tietty huomasi mut, ja lähti pyörällä perään. Vaihdettiin pari sanaa ja se toivotti mut tervetulleeksi takaisin. Jatkoin matkaani Lazy Moniin, josta löytyi tilaa vaikka millä mitalla ja majoituin dormiin, jossa nukkui mun lisäksi vain yksi tyttö. Olin matkustamisesta ihan nuutunut, joten kävin vain ostamassa iltapalaa kaupasta ja painuin pehkuihin. En kuitenkaan saanut unta, koska mulla oli tosi huono olo. Mahassa kiersi ja vietinkin useamman tunnin ravaten sängyn ja vessan väliä oksentamassa. Oloa ei parantanut ollenkaan se, että Lazy Monin alakerran baarissa basson jytke vain koveni ja koveni, mitä myöhemmäksi ilta vaihtui. Oli erittäin epämukavat oltavat. Rukoilin, että kyseessä olisi pelkkä ruokamyrkytys eikä mikään kunnon vatsatauti, koska halusin ehdottomasti nähdä seuraavan päivän surffikisan! Onneksi näin olikin ja vaikka seuraavana aamuna oli vielä heikko olo, ei kuitenkaan enää kunnolla oksettanut. Olin ehkä jopa onnekas sen suhteen, että ruokamyrkytyksiä matkan aikana sain vain yhden.

Aamupäivällä lähdin espanjakoululle ja pihan riippumatoista löysinkin heti Carolienin ja Niloferin, joiden kanssa jäin höpöttelemään. Vanhoja tuttuja koulussa oli enää niiden lisäksi Jonathan. Niloferillä oli kunnon vatsapöpö, joten se ei jaksanut lähteä surffikisaa katsomaan, mutta mentiin sitten Carolienin, Mieken ja Anoushkan kanssa. Mieke ja  Anoushka olivat vasta saapuneet Costa Ricaan muutama päivä sitten. Mukavia tyttöjä! Surffikisa oli just kaikkea sitä, mitä olin odottanut: täydellinen aurinkoinen sää, paljon ihmisiä rannalla, hyvää musiikkia ja tietty upeeta surffaamista ja kuumia surffipojuja. Mitä muuta sitä voisikaan täydelliseltä päivältä toivoa? Melko pian biitsille saapumisen jälkeen bongasin Michaelin kaveriporukan auton ja tarkemmin katsottuani näin myös Michaelin. En kuitenkaan halunnut mennä heti moikkaamaan, joten jäätiin tyttöjen kanssa nelisteen rannalle hengailemaan.  Hetken päästä kuitenkin Michael tuli mun luo ja olin taas aika sulaa vahaa…… Alettiin jutella ja tytöt lähti vähän eteenpäin seuraamaan surffikisaa. Mentiin Michaelin kanssa sivummalle istumaan kahdestaan. Keskustelu oli kyllä vähän työlästä, kun Michaelin englanti oli aika heikkoa, eikä mun espanjakaan oikeastaan parempaa. Se pahoitteli kuitenkin vielä kertaalleen sitä San Josén feidausta. Kovin kauaa me ei ehditty jutella, kun Michaelin kaverit jo halusivat lähteä kotiin, mutta sovittiin, että nähdään illan bileissä. Katsottiin tyttöjen kanssa surffikisa loppuun ja lähdettiin pois.

  

Illalla menin taas koululle aloittelemaan illan bileitä varten ja jouduttiin ostamaan Jonathanin kanssa pullo Casiqueta kahdestaan puoliksi, kun muut halusivat vain juoda omia bissejään. Koulussa oli tällä kertaa vähän eri meininki kuin ennen, koska porukka ei enää esimerkiksi kokannut yhtä paljon yhdessä tai vaikka ostaneet yhteistä pulloa ja juoneet casique-frescaa yhdessä. Harmi :( No Jonathan ei kuitenkaan bissestä tykkää ja mun oli tietty pakko saada casique-frescaa entisten aikojen muistoksi, joten päätettiin jakaa pullo. Ei me koko pulloa kuitenkaan yhdessä illassa vedetty, olisin nimittäin ollut aikamoisessa tuiskeessa sen jäljiltä. Koululta lähdettiin Tex Mexiin yksille ja sieltä Mangon kautta Johnny’siin, missä pidettiin viralliset jatkobileet. Siellä törmäsin ilokseni Michaeliin ja biletettiin koko ilta yhdessä ja olin taas ihan love of my life –tunnelmissa…  Mangossa oli muuten hauska huomata, että se baarimikko, jonka kanssa Emmalla oli juttua, muisti mut vielä :D Tuli siellä sen verran usein käytyä.

partyparty

Puerto Viejossa vietin neljä päivää ja niihin mahtui oletettavasti paljon sadetta, kun Puerto Viejosta on kyse.  Yhtenä päivänä käytiin Jonathanin kanssa uimassa ja merivirrat kuljetti medät huomaamattomasti tosi kauas ja kun lähdettiin uimaan takaisin rantaa kohti, se tuntuikin tosi työläältä! Jos olisin ollut yksin, olisi alkanut jo hirvittää. Asiaa ei parantanut yhtään se, että joka paikassa tuntui olevan terävää riuttaa. Päätin lähteä ylittämään riuttaa, mikä oli huono ratkaisu, sillä aallot paiskoivat mua sitä päin ja satutin reiteni aika pahasti. Se oli punaisilla paukamilla reilun viikon. Jonathan löysi riutattoman kohdan ja lopulta päästiin rantaan, huh! Löhöiltiin rannalla, käytiin maailman parhaassa jätskibaarissa ja kiipeiltiin puussa.

Kaunis Puerto Viejo

Yhtenä päivänä päätin myös lähteä surffaamaan. Nappasin Jaelin matkaan ja vuokrasin laudan rannalta. Aallot oli aika voimakkaita ja surffaaminen ei onnistunut ei sitten millään!!! Tuli ihan Kembaa ikävä, kun aallot vaan riepotteli mua miten sattuu. ”Surffaamisen” jälkeen oli tosi masentavat fiilikset. Se oli itse asiassa mun koko reissun vika surffikerta ja harmittaa, että jäi niin paha maku suuhun.

Yhtenä iltana vedin koko reissun pahimmat perseet… En oikeesti ymmärrä, miten se meni niin, koska luulin jo jotenkin hallitsevani viinankäyttöni. Ilmeisesti kuitenkaan en. Mentiin kouluporukan kanssa Mangoon, totta kai, ja siellä yks kuuromykkä paikallinen surffari halusi tarjota mulle tequilan. Tottahan toki mulle tequila kelpasi ja huitasin sen naamaan. Yritin jollain tasolla kommunikoida sen kuuromykän kanssa, mutta se oli ihan liian työlästä, joten feidasin sen ja menin koulukavereiden kanssa tanssimaan. Samana iltana tutustuin myös yhteen superhottiin surffariin, joka oli kotoisin Costa Rican Tyynenmeren puoleiselta rannikolta. Kun se kuuromykkä huomasi, että hengasin sen surffarin kanssa, se jostain syystä halusi tarjota mulle toisen tequilan ja en kyllä tiedä mitä helvettiä siinä shotissa oli, mutta mulla meni siitä nuppi ihan sekaisin. Olin valmiiksi jo melko humalassa, koska sen olisi muuten ottanut sitä toista shottia vastaan. No muistihan siinä meni ja muistan vain pätkiä illasta. Mulla tuli siitä shotista tosi huimaava olo, semmonen ku olisin juonut ja pajauttanut sekasin, vaikka en tosiaan ollut. Sen verran muistan, että se surffari saattoi mut hostellille ja seuraavana aamuna heräsin samat vaatteet päällä ja piilarit silmissä, vaikka piilarit mä aina muistan ottaa pois, vaikka olisin kuinka kännissä. Huh huh. Erittäin huvittavaa oli kylläkin se, että olin laittanut herätyskellon soimaan, vaikka mulla ei ollu mitään kiirettä herätä seuraavana päivänä :D Eniten mua kuitenkin harmitti se, että sen kuuman surffarin kanssa olis voinut tulla vaikka jotain enemmänkin, jos en olis mokannut sitä örveltämällä. No ei voi mitään.

Mun Puerto Viejon visiitin aikana tekstailtiin Michaelin kanssa päivittäin ja nähtiin toisenakin iltana, mun hostellin alabaarissa. Juteltiin siellä jonkun aikaa ja katsottiin open jamia, jonne kuka tahansa sai mennä esittämään musiikkia. Yhdessä vaiheessa Michael lähti käymään sen kaveriporukan autolla eikä koskaan palannut mun luo. Michaelin kaveri Hugo tuli mun luo ja sanoi, että Michael nukkuu autossa. Olin tosi ihmeissäni ja vähän vittuuntunut, mutta hengasin sitten Hugon kanssa ja täytyy sanoa, että joku siinä kyllä veti mua edelleen puoleensa… Jonkun ajan päästä Michaelin kaverit oli lähdössä toiseen baariin ja ne kysyivät mua mukaansa. Hetken mietittyäni lähdin niiden matkaan autolla ja mentiin Tex Mexiin. Michael oli ilmeisesti pajauttanut liikaa ja vaikka yritin sitä herätellä, niin ei auttanut. Mä ja Michaelin kaverit ostettiin pari juomaa ja hengailtiin Tex Mexissä hetki, mutta siellä oli tosi hiljaista, joten lähdettiin melko pian kotiin. Seuraavana päivänä Michaelilta tuli pahoitteluviesti. Sanoin, että ei haittaa ja ehdotin että mentäisiin rannalle päivällä yhdessä, mutta se oli päivisin aina töissä, joten sillä ei ollut aikaa. Sovittiin, että nähdään Tasty Wavesissa, mutta illalla tulikin viesti, että se ei pääsekään tulemaan. Seuraavana päivänä olin lähdössä Panamaan ja kun kerroin siitä sille, se oli harmissaan, mutta sanoin, että palaan seuraavalla viikolla niin silloin nähdään. ”Aqui voy a estar :) Besos” tuli vastauksena. Eipä meistä kumpikaan silloin kuitenkaan tiennyt, että eipä asiat menneetkään ihan suunnitelmien mukaan…