Muutama päivä joulun jälkeen lähdettiin kouluporukalla
cataratalle, eli vesiputoukselle. Bussi jätti meidät tien varteen ja siitä oli
vielä vähän matkaa viidakossa kävelyä. Vesiputous oli tosi kaunis ja hieman taianomainen
paikka keskellä metsää. Sinne saavuttuamme mentiin kaikki uimaan. Vesi oli
jäätävää! Onneksi siihen kuitenkin tottui. Katseltiin, kun paikallisia poikia
hyppi kalliolta alas ja se oli aika hurjan näköistä. Pudotusta nimittäin oli useita metrejä. Koulun opettaja Matiaskin uskaltautui hyppäämään. Jonathanin
kanssa taisteltiin tiemme vesiputouksen taakse. Se oli kovan työn takana, koska
kylmää vettä suihkusi ylhäältä valtavalla voimalla ja sitä meni silmiin ja
suihin. Oli kyllä aika siisti fiilis, kun vihdoin päästiin sinne taakse,
vaikkakin siellä oli hankalaa edes pitää silmiä auki, kun vettä roiskui joka
puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti