4.-14.1. 100% relajada en Uvita + surfiiing!

Olin löytänyt Flutterby Housen workaway-sivustolta ja mun tarkoitus oli mennä sinne majoituspalkalla töihin. Olin Suomesta käsin sähköpostitellut hostellin omistajan kanssa ja hän sanoi, että luultavasti mulle löytyy jotain hommaa, muttei kuitenkaan luvannut mitään. Olin suunnitellut olevani Uvitassa kaksi viikkoa. Kuitenkin meidän saavuttua Flutterby Houseen, mulle sanottiin että sillä hetkellä vapaaehtoisten kiintiö oli täynnä eli töitä ei ollutkaan tarjolla. Mua harmitti aika lailla, koska se oli ainoa syy, miksi Uvitaan ylipäänsä olin tullut. Ajattelin jääväni sinne vain muutamaksi päiväksi, koska Uvita on pieni maalaispaikka ja vaikutti siltä, että siellä ei ole paljoa tekemistä tai nähtävää. Flutterby House oli kuitenkin sen verran hurmaava paikka, että jumituin sinne vähän pitemmäksi aikaa.

Flutterby House oli ehdottomasti coolein hostelli mitä voin vain kuvitella. Se koostui ”puumajoista”, eli mitään oikeaa taloa ei ollut, vaan koko ajan oltiin ulkoilmassa. Mä ja Gino saatin sängyt 7 hengen dormista, minne kiivettiin tikapuita pitkin ja kamat rahdattiin ylös korilla, joka roikkui narun päässä.  Tyynenmeren rannalla ei onneksi ole yhtä paljon hyttysiä kuin Karibialla, muuten olisin varmaan ollut ihan syöty, vaikka kaikissa sängyissä olikin hyttysverkot. Joka ilta hostelliin tuli nicaragualainen nainen tekemään herkullisen illallisen, joka oli ensimmäisenä iltana tacoja. Illallinen maksoi n. 7 dollaria, joten kokkasin useimmiten itse. Aamupalan (gallo pinto + paistetut munat + tuoreet hedelmät + paahtoleipä = NAM) hoiti paikallinen mies ja sen söin aika usein, koska siitä sai energiaa koko päiväksi, vaikka hinta olikin 3,50$. Flutterby Housessa suuressa osassa olivat ekologiset arvot: kaikki mahdollinen kierrätettiin, sähköä ja vettä säästettiin, rakennusmateriaalit olivat ekologisia ym. Tämän ansiosta Flutterby sai multa vielä extra pisteen!

Mä nukuin tuon talon yläkerrassa

Näkymä meidän dormista

Flutterbyssa näkyi taidetta joka nurkassa

Olin lukenut, että Uvitasta löytyy hyviä aaltoja surffaamiseen. Ranta kuului kansallispuisto Marino Ballenaan ja se oli mangrovemetsineen upein ranta, mitä olen koskaan nähnyt. Erityisesti surffilaudn päältä oli mahtavaa ihailla rannan takana kasvavaa luontoa.Tutustuin ekana päivänäni amerikkalaiseen Catiin ja päätettiin mennä yhdessä surffitunnille. Saatiin tunti samalle päivälle ja oli kyllä hurjempaa menoa, kuin mihin olin Kemban kanssa tottunut. Opettaja otti itselleenki laudan ja lähti meidän kanssa aalloille. Aallot olivat vähän suurempia kuin Puerto Viejossa ja ne iskivät kauemmas rannasta, eli piti meloa pidemmälle. Sillä tunnilla tajusin, kuinka kovaa urheilua surffaus on, koska jo pelkkä melominen sai mut uuvuksiin. Aallot retuuttivat mua aika voimalla, mutta musta tuntuu, että sen tunnin aikana opin tosi paljon, vaikka tunnilla musta tuntui, että oon ihan surkea. Onnistuin kuitenkin nappaamaan yhden superhyvän aallon, jonka päällä ratsastin vaikka kuinka kauan. Surffimaikka kehui mua siitä useaankin otteeseen jälkikäteen :D Tunnin jälkeen surffimaikka haki meille kookospähkinät ja kookosvesi ei varmaan koskaan ole maistunut paremmalle. Rannalla tutustuttiin myös Estebaniin, paikalliseen surffariin, jonka kanssa myöhemmin hengailin ja lähdettiin porukalla Flutterbyhin bisselle.

 Flutteby Housessa meille muodostui ihana porukka, joiden kanssa vietettiin aikaa, usein tekemättä mitään merkittävää. Ginon ja mun lisäksi porukkaan kuuluivat ranskalaiset kaksoset Antoine ja Sebastien, sanjoselainen Luis ja saksalainen Lisa. Aamuisin herättiin aina aikaisin, usein jo ennen seitsemää ja iltaisin mentiin aikaisin nukkumaan, johtuen siitä, että yöelämää Uvitasta ei löytynyt. Juotiin kyllä hostellilla iltaisin aina muutama bisse. Yhtenä iltana oli kuitenkin vesiputouksen yläpuolella sijaitsevassa ravintolassa Full Moon Party, minne lähdettiin koko hostellin voimin valtavalla tilataksilla. Costa Ricassa täysikuu oli aina iso juttu ja sitä juhlittiin. Samana päivänä hostelliin saapui neljän nuoren porukka amerikkalaisia, joiden kanssa mulla klikkasi myös tosi hyvin ja bileissä ja hostellilla vietin paljon aikaa niiden kanssa. Bileissä oli myös Esteban, jota olin aina välillä nähnyt Flutterbyssa tai rannalla. Esteban oli tosi kännissä ja käyttäytyi aggressiivisesti. Ajauduin kuitenkin tanssimaan sen kanssa, mutta en oikein tykännyt sen tungettelevasta tyylistä. Bileissä oli myös yksi Tortuguerosta Karibian rannalta kotoisin oleva jätkä, joka yöpyi muutaman yön mun kanssa samassa dormissa. Se oli ganjamiehiä ja jakeli setistään innokkaasti kaikille koko illan kysellen "you want a puff? you want a puff??". Bileistä kotiin palattuamme kävin pesemässä meikit ja kun olin menossa nukkumaan ja kaikkialla oli jo ihan hiljaista, kuului jostain pimeydestä vaimealla äänellä "you want a puff..?" ja se säikäytti mut :D 

Seuraavana päivänä näin Estebanin hostellilla ja se lähti mun kanssa kauppaan. Se ehdotti, että mentäisiin joelle uimaan ja mulla ei ollut mitään sitä vastaan. Joki oli ihanan luonnonläheinen paikka. Tykkäsin Uvitasta juuri sen takia, että siellä ei jyllännyt turismi, toisin kuin suurimmassa osassa Costa Rican rantakohteita. Joen vesi oli kirkasta, kylmää ja makeaa ja siellä kuului vain luonnon ääniä; veden pulputusta ja lintujen laulua. Joelta mentiin Estebanin talolle, missä se asui kaverinsa ja kaverin ranskalaisen tyttöystävän kanssa. Kämppä oli ihana, vaikka siellä ei ollut edes ikkunalaseja. Se oli niin ihanan avointa tilaa kaikki. Mä niin rakastan costaricalaisia taloja. Esteban halusi kokata mulle ja sen kaverin tyttöystävälle ja syötiin yhdessä casadot. Sitten lähdettiin kolmisin vielä surffaamaan. Kuinka ihana päivä se olikaan, vaikka surffaus ei silloin oikein sujunutkaan. Muuten surffasin Uvitassa päivittäin ja se oli mun matkan paras surffikohde. Muistan erityisesti yhden kerran, kun meitä oli monta tyyppiä hostellista surffaamassa ja mä vaan nappasin aaltoja aaltojen perään ja sen jälkeen mun mieli oli ihan maailman huipulla! Surffasin aina pari tuntia joka päivä, kunnes hirveä flunssa valtasi mut……