Herediassa hengailua

Aika Herediassa tuntui suoraan sanottuna aika turhalta. Longboardaus ei mennyt ihan mun kuvitelmien mukaan. Estefania oli tosi kiireinen koulun ja töiden parissa, joten sillä ei ollutkaan oikein aikaa tulla mun kanssa skeittaamaan. Kävin pari kertaa yksin rullailemassa, mutta se ei ollut erityisen kivaa, koska mulla oli vielä tosi epävarma olo kaatumisen jäljiltä. Yhtenä iltana Estefania kuitenkin kutsui mut sen kaverin luo syömään. Ne kokkasi pastaa ja sen jälkeen käytiin kaupassa ostamassa muutama bisse. Mun piti kuitenkin lähteä melko aikaisin, koska Arskan kotona oli kotiintuloaika, klo 12.

Mun oli jotenkin tosi vaikeaa keksiä päivisin tekemistä, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä jatkamaan matkaa. Jäin myös odottamaan, josko Arska pääsisi sairaalasta pois. Alun perin sen piti olla siellä vain pari yötä, mutta käsi pitikin leikata ja leikkauspäivä vain viivästyi ja viivästyi. Loppujen lopuksi Arska viettikin sairaalassa kaksi kokonaista viikkoa! Sairaalassa oli päivittäin tunnin mittainen vierailuaika, ja kävin muutaman kerran moikkaamassa. Arskan perheenjäsenetkin tietty halusivat käydä tervehtimässä poikaa, joten jokaiselle riitti ajasta vain alle 15 minuuttia. Olisin niin halunnut, että Arska olisi päässyt nopeammin sairaalasta pois, koska tultiin niin hyvin toimeen.

Ghost hostellissa olin yhtenä iltana tutustunut Marcokseen, hostellityöntekijän kaveriin. Marcos pyysi mut yhtenä päivänä treffeille ja päätin suostua, vaikken ollut tyypistä siinä mielessä kiinnostunut. Käytiin kaljalla yhdessä baarissa ja meillä oli aika kivaa! Marcos kertoi, että Puerto Viejossa järjestetään surffikilpailut parin viikon päästä ja ehdotti, että voitaisiin mennä yhdessä. Innostuin surffikisoista, mutta en välttämättä olisi halunnut Marcoksen seurassa sinne mennä. Lupasin kuitenkin harkita asiaa. Ei ehditty kuitenkaan kovin kauaa baarissa istuskella, koska olin luvannut mennä mun couchsurfing-kaveri Jovankan kanssa salsabileisiin. En tykkää salsasta yhtään, mutta päätin kuitenkin mennä mukaan avoimin mielin. Mun ja Jovankan kanssa bileisiin lähti Jovankan kaveri, kuusikymppinen jenkkimies Curt. Heh. Curt ja Jovanka tuli hakemaan mut autolla ja ajettiin San Joséhen. Salsaklubi oli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Porukka näytti stereotyyppisiltä salsa-latinoilta ja baarimikot tulivat ottamaan tilaukset pöydistä. Tanssilattialla oli porukkaa salsaamassa ja Curt ja Jovanka halusivat heti mennä tanssimaan. Yksi puoliksi jenkki, puoliksi tico Randall tuli hakemaan mua tanssimaan ja suostuin. Mulla oli aika puupökkelö olo enkä tykkää siitä, että mies osaa tanssia mua paremmin. Randall oli nimittäin hyvä tanssimaan, niin kuin kaikki miehet kyseisellä klubilla. Alkoi se salsa pikkuhiljaa sujua ja ainakin pääsin kerrankin tanssimaan miehen kanssa, joka oikeasti osaa viedä. Luulin koko ajan, että Randall ajatteli mua ihan vain kaverimielessä ja kun se ehdotti, että tulisin sen ja sen kanadalaisen kaverin kanssa seuraavana päivänä San Joséhen kävelykierrokselle ja treenaamaan espanjaa, niin suostuin. Bileet olivat yleisesti ottaen tosi tylsät ja kotimatkalla meillä oli hankaluuksa löytää Arskalle. Mä en muistanut miten sinne ajetaan eikä Curt tiennyt, missä kyseinen paikka sijaitsee. Loppujen lopuksi etsittiin mulle taksi, joka heitti mut kotiin :D

Seuraavana päivänä oli luvassa San Josén kierros Randallin seurassa… Randallin kaveri päättikin tehdä oharit ja se ei tietenkään omistanut kännykkää joten ei saatu siihen yhteyttä. Vietettiin päivä sitten kahdestaan. Kierreltiin ympäriinsä katselemassa joitain nähtävyyksiä ja kauppoja, ostin itselleni lippiksen, otettiin kuvia ja käytiin syömässä halvat ja valtavat casadot ja juomassa batidot. Päivä oli muuten ihan kiva, mutta mua alkoi ällöttää Randall, kun se alkoi ilmaista kiinnostustaan mua kohtaan ja ehdotella mulle kaikenlaista. Vielä pitkään ton jälkeen se tekstaili mulle ja lähetti facebook-viestiä, vaikka tein selväksi, etten ole kiinnostunut. Ällöttävä mies. Kaiken lisäksi sen englannin kirjoitustaito oli jotenkin tosi aivokuollutta siihen nähden, että englanti oli sen toinen äidinkieli ja se oli elänyt suurimman osan elämästään Miamissa.

Yhtenä päivänä huomasin, että joku oli yrittänyt soittaa mulle ja yllätyksekseni soittaja oli Michael. Mietin, että olikohan soitto vahinko, mutta soitin kuitenkin takaisin. Michael ei vastannut, joten lähetin viestin, jossa kysyin että oliko hän yrittänyt soittaa. Vastauksena tuli, että se halusi tietää mitä mulle kuuluu. Sillä oli kuulemma ikävä. Kerroin, että olin luultavasti tulossa käymään Puerto Viejoon surffikisoja katsomaan ja puhuttiin, että siellä varmaan nähdään…

Herediassa vietin myös aikaa Arskan siskojen kanssa. Siskot olivat mukavia tyttöjä, mutta mua nuorempia, joten seura tuntui vähän lapselliselta. Olin puhunut, että haluan käydä nypityttämässä ja värjäyttämässä kulmakarvani ja ne veivät mut perhetuttunsa salonkiin. Siellä laitettiin vahvaa hiusväriä mun kulmiin ja ylimääräiset karvat poistettiin sheivaamalla.. Hiusväri sai mun kulmat punottamaan ja sheivatut karvat kasvoi tietty muutamassa päivässä takaisin. :D Yhtenä iltana kävin myös bissellä Taylorin (couchsurfingista) ja sen kahden kaverin kanssa. Taylor oli jenkki ja se kävi amerikkalaista yliopistoa, jossa joka vuosi vaihtuu opiskelumaa. Se koulu kuulosti ehkä siisteimmältä ikinä ja opiskeluaine ”global studies” vaikutti just siltä, mitä mä haluaisin opiskella. Kaiken lisäksi Taylor ja sen kaverit vaikuttivat juuri sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa opiskelu olisi mukavaa. Eli toisin sanoen, toi olisi ihan mun unelmakoulu. Vuosimaksut siinä koulussa olivat kuitenkin sitä luokkaa, että mulla ei olisi koskaan varaa opiskella siellä.. Harmi.