Vielä
mun asuessa Casa Verdessä jenkkipojat, joihin tutustuin rajanylitysvaiheessa,
kysyivät että haluanko lähteä heidän kanssaan veneretkelle. Totta kai mä
innostuin ja lähdettiin isommalla porukalla yhteen turistitoimistoista tekemään
kauppoja. Kaikki maksoivat tietyn summan, jolla saatiin koko päiväksi oma pikku
vene ja sille kuski, joka ajelutti meitä paikasta toiseen. Meidän porukka
koostui niistä jenkkipojista, niiden belgialaisesta kaverista,
eteläafrikkalaisesta Nataliestä, johon tutustuin myöhemmin paremmin,
argentinalaisesta Carosta, sen costaricalaisesta kaverista Alexanderista
sekä yhdestä jätkästä, joka oli muistaakseni panamalainen.
Ensin
veneiltiin paikkaan, jossa viihtyi tavallisesti delfiinejä. Delfiinit olivat
kuitenkin ujolla tuulella ja pysyttelivät veden alla. Muutaman kerran ne
kuitenkin uskaltautuivat vilahtamaan pinnalla ja sain pari kuvaa napattua.
Olisi ollut ihanaa päästä uimaan niiden sekaan, mutta vedessä oli kuulemma
meduusoja, joten se olisi ollut vaarallista.
 |
| Me ei oltu ainoita, jotka halusivat bongata delfiinejä... |
Seuraavana
vuorossa oli snorklaus. Mä en ollut koskaan aikaisemmin snorklannut, joten se
oli mulle erityisen upea kokemus! Mitään niin kaunista en ollut koskaan nähnyt
tv:n ulkopuolella: ne värit, korallit ja kalat lumosivat mut täysin. Olin ihan
häkeltynyt vedenalaisen maailman kauneudesta. Snorklaamasta lähdettiin
ravintolaan, missä osa porukasta söi lounaan. Ravintola oli kallis paikka ja mä
otin halvimman annoksen, kasvispastan 8 dollarilla. Ravintolasta jatkettiin
kohti Isla Zapatillaa, todellista paratiisisaarta. Siellä oli kuulemma kuvattu
joku Selviytyjien tuotantokausi haha. Paikka vastasi täysin termiä
paratiisisaari. Se koostui vehreästä viidakosta, jota ympäröi vaalea
hiekkaranta kirkkaanturkoosin veden äärellä. Saari oli niin pieni, että sen
pystyi kävelemään ympäri ja osa porukasta päätti lähteä patikoimaan. Mä ja
muutama muu tyydyttiin kuitenkin vain tallustamaan viidakon halki toiselle
rannalle ja palaamaan samaa reittiä takaisin veneen lähettyville löhöilemään ja
uiskentelemaan. Mikä olikin hyvä, sillä muiden patikoidessa belgialaista jätkää
puri skorpioni!! Kaikki olivat kauhuissaan, mutta joku saaren
luontoasiantuntija totesi skorpionin vaarattomaksi, onneksi! Ei siis hätää.
Zapatillalta olikin aika palata takaisin pääsaarelle ja oltiin kaikki kauniin
päivän jälkeen tosi tyytyväisiä.
 |
| Ravintola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti