27.2. Tyhjä olo

Aamulla heräsin aikaisin, kun piti mennä varaamaan kuljetus Bocasista Puerto Viejoon. 25 dollarilla pääsi perille helposti ilman jonotteluja ja monia kulkuneuvon vaihdoksia, joten päätin tällä kertaa valita sen vaihtoehdon. Viimeistä kertaa menin kuistin tuolille meikkaamaan ja katselemaan merelle. Meikattuani herätin Julion ja se lähti mun mukaan kaupunkiin. Kuljetuksen varattuani meillä oli vielä muutama tunti aikaa, mutta ei keksitty mitään kunnon tekemistä, joten mentiin vikaa kertaa John’s Bakeryyn syömään emparedadot (en koskaan oppinut lausumaan tota sanaa sujuvasti). Sitten otettiin vähän kuvia keskustasta ja mentiin vielä laiturille istumaan ja kuuntelemaan musaa. Sitten mentiin kotiin, mä pakkasin mun viimeiset kamat ja Julio otti nokoset. Pakattuani menin vielä viimeistä kertaa makaamaan sen kainaloon… Sitten olikin aika lähteä ja otettiin taksi keskustaan. Julio onneksi kantoi mun rinkan :D Käytiin surffikaupassa hyvästelemässä Toti ja Nacy. En olisi millään raaskinut Totiakaan sinne jättää! Sitäkin mulla on nimittäin kova ikävä. Se aina piristi mua jos olin vähänkin allapäin, piti mulle seuraa jos Julio huiteli jossain muualla ja opetti tekemään koruja.

Kadulla nähtiin myös Tracy ja sanoin sillekin heipat. Sitten mentiin laiturille odottamaan venettä, joka tulisi viemään mut mukanaan. Istuttiin siinä ja tuntui uskomattomalta, että mä oikeasti olin lähdössä. Olisi vain tehnyt mieli juosta pois ja antaa veneen lähteä ilman mua. Tuntui niin väärältä. Lopulta vene tuli ja pidättelin taas itkua. En varmasti koskaan unohda sitä hetkeä, kun vene ajelehti poispäin laiturilta ja Julio jäi laiturille vilkuttamaan. Itku tuli vasta kun Julio ajautui pois näkyvistä. Siinä mä sitten yksikseni nyyhkyttelin pelastusliiveissäni ja katselin kamerasta meidän yhteiskuvia. ”Kyllä me vielä joskus nähdään, meidän on pakko…”, ajattelin.

Veneestä pois astuttuani joku äijä nappasi mut pakettiauton kyytiin ja olin ymmälläni, mutta sillä pääsin rajanylityspaikkaan. Siellä mua vastassa oli mies, joka hoiti tullijutut mun puolesta.Tullimieskin huomasi, että olin surkea näky ja käytiin sen kanssa keskustelua asiasta :D Mies ohjasti mut autoon, joka kuljetti mut Puerto Viejoon. Suru teki musta väsyneen ja torkahtelin matkalla. Taksi vei mut suoraan Hotel Puerto Viejoon, mistä sain oman huoneen 12 dollarilla, ei paha hinta ollenkaan. Hotel Puerto Viejo kyllä suoraan sanottuna ällötti mua. Siellä haisi pajari joka paikassa, sisustus oli tosi ruma, ihmiset olivat jenkki white trashiä ja osa niistä oli lapsia! Mun mielestä se paikka ei olisi sopinut ollenkaa lapsille.

Asetuttuani huoneeseen lähdin etsimään ruokapaikkaa ja matkalla törmäsin hollantilaiseen Carolieniin espanjakoulusta. Vaihdettiin kuulumiset ja sovittiin, että tulisin illalla käymään koululla. Sitä ennen kävin kuitenkin syömässä perus casadon ja sen jälkeen menin viimeistä kertaa rannalle. Puerto Viejo ei tuntunut enää yhtä ihanalta kuin ennen, mun olo oli tosi tyhjä ja yksinäinen. Mulla oli vaan semmonen fiilis, että haluan kotiin ja äkkiä. Rannalta menin vielä koululle, mutta en viipynyt kauaa, koska seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys, kun piti hypätä San Josén bussiin.