Aamulla piti taas herätä aikaisin, kun lähdettiin Arskan kanssa käymään postissa! Mua nimittäin jännitti miten tullissa suhtaudutaan mun lonkkariin, joten Arska ehdotti että sen voisi postittaa Suomeen. Postikuluja kyllä tuli useampi kymmen dollaria, mutta se oli loppujen lopuksi tosi kätevä tapa. Postissa ei ollut myynnissä laatikoita ja mun laudalle tietty semmonen tarvittiin, joten lähdettiin kadulle etsimään. Löydettiin ihan nurkan takaa roskakasa, mistä löytyi just sopivan kokoinen laatikko, kui hyvää tuurii! Lonkkarin postituksen jälkeen oli vielä yksi asia hoidettavana. En ollut nimittäin sanonut Jovankalle hyvästejä, kun sille ei käynyt edellisen illan biletykset. Sovittiin siis, että nähdään aamulla ja mentiin sitten jätskibaariin, mistä sai älyhyvää jätskii! Ei keretty kuitenkaan jätskitellä kauaa, kun mun piti lähteä lentokentälle. Arska oli ihana ja ajoi mut kentälle saakka. Pihalla hyvästeltiin ja mä jatkoin yksin rinkka selässä lentoasemalle.
Kentällä piti ensin maksaa joku maastapoistumismaksu ja sen jälkeen pääsin check-iniin. Tiskille ilmoittauduttuani virkailija totesikin mulle, että sori, lento on täyteenbuukattu ja sulle ei oo paikkaa siellä. Vai että sillä lailla. Jotenkin niin tyypillistä Costa Ricaa. Virkailija alkoi sitten selvitellä, että josko mulle löytyisi joku toinen lento New Yorkiin. Eipä löytynyt. Kaikki selvittelyt sujui tosi hitaasti, jälleen tyypillistä Costa Ricaa. Viimeinen vaihtoehto oli vain odottaa, että joku lennolta jättää tulematta ja saan sen paikan. Onneksi näin kävi ja pääsin lähtemään tiskiltä kiireessä turvatarkastukseen ja koneeseen. Kone ei kuitenkaan New Yorkin huonon sään vuoksi saanut lupaa lähteä ajallaan, joten venailtiin San Josén kentällä sitten vielä yli tunti. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän stressi nousta sen suhteen, että ehdinko mun jatkolennolle. Olin nimittäin tehnyt sen verran tyhmän valinnan, että mun jatkolento lähti eri puolelta New Yorkia, kuin minne toi San Josésta lähtenyt lento tuli.. Säästin sillä parikymmentä dollaria. Erittäin huono päätös. Kun kone vihdoin saapui New Yorkiin, niin tajusin että aika on nyt tosi tiukilla. Menin odottelemaan mun rinkkaa hihnalle, kun USA:ssa pitää chekata laukut uudestaan. Siinä mä odottelin ja odottelin, mutta rinkkaa ei kuulunut. Hetken päästä joku mies tuli sanomaan, että jos teidän laukut ei oo vielä tulleet, niin ne ei tuu ollenkaan. Osa kamoista oli siis jäänyt San Joséhen, jes! Siinä vaiheessa kello alkoi olla jo niin paljon, että vaihtolennon missaaminen alkoi tuntua melko todennäköiseltä vaihtoehdolta. En kuitenkaan menettänyt toivoa, vaan menin mahdollisimman reippaasti Jenkkien turvatarkastushässäköistä ja sen jälkeen piti mennä laukunselvitysjonoon. En todellakaan ollut ainoa, jonka laukku oli jäänyt kuormasta, joten jono oli pitkä. Hetken odottelun jälkeen päätin, että voin varmasti hoitaa laukkuasian Suomessa ja lähdin etsimään kuljetusta lentokentälle, mistä mun jatkolento oli lähdössä. Kysyin infopisteestä apua ja selvisi, että seuraava bussi, joka oli ainoa edullinen vaihtoehto tulisi vasta noin tunnin päästä. Ja että taksi maksaisi noin 90 dollaria. Ajattelin vain että en varmasti maksa tommosta summaa ja muutenkin olisi ollut tosi epätodennäköistä, että olisin ehtinyt lennolle edes taksilla. Missasin siis jatkolennon Frankfurtiin. Siinä vaiheessa tuli semmonen fiilis, että olisi pitänyt vain jäädä Bocasiin ja missata tarkoituksella kaikki lennot.
Menin kuitenkin toiselle tiskille, missä mulle hoidettiin uusi jatkolento, New Yorkista Lontooseen. Lento lähti suht pian, koneessa oli tosi hyvää ruokaa ja olin tosi tyytyväinen ja innoissani kotiinpaluusta. Bocasista lähdettyäni tuntui nimittäin siltä, että mitä pikemmin pääsen kotiin, sen parempi. Lontoossa mulla oli useamman tunnin hengailu Heathrowlla ja kävin syömässä sushia, kiertelin kaupoissa, söin vielä vähän lisää ja tuhlasin viimeiset kolikot superkalliiseen nettiin. Lontoon lentokentällä oli ihmeen paljon suomalaisia ja tuntui tosi hassulta kuulla suomea pitkästä aikaa. Lontoo-Helsinki-lento sujui ihme kyllä ongelmitta ja äiti olikin mua lentokentällä vastassa. Huh kun oli outo fiilis! Ulkona oli lunta ja kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti